Vapautuksen teologia on 1960-luvulla syntynyt vahvimmin Latinalaisessa-Amerikassa esiintyvä teologian suuntaus. Se korostaa ihmisoikeuksia ja pyrkii köyhien ja hyljeksittyjen kansojen elämäntilan parantamiseen, niin yhteiskunnallisesti kuin taloudellisenkin vapautensa osalta, tavoitteena antaa köyhille mahdollisus ihmisarvoiseen elämään. Lähtökohtana on asettaa nämä "halveksittavassa" osassa elävät etusijalle kaikessa kirkon elämässä.
Nämä aatteet kuitenkin saivat aikaan taistelun yhteiskunnallisten rakenteiden muuttamiseksi. Yhteiskunnan rakenne tulisi poliittiselta asenteeltaan olla oikeudenmukainen ja Jumalan sanan myötäinen. Myös kirkon tulisi myöntää osallisuutensa epäoikeudenmukaisten yhteiskuntarakenteiden ylläpitoon ja kriittisen tietoisuuden kautta vapautuksen teologia pyrkii rakentamaan uutta teologiaa. Muutoksen tulee tapahtua ruohonjuuritasolta.
Kuuban vallankumous: toteutuvatko vapautuksen teologian aatteet?
Suurella osalla Kuubassa asuvista ihmisistä oli todella huonot oltavat Fulgencio Batistan hallitessa (1933-59), sillä hallitus oli hyvin korruptoitunut ja itse Batista julma ja turmeltunut hallitsija. Ihmisten asema oli hyvin eriarvoinen; maassa oli miljonäärejä, mutta myös moninkertainen määrä köyhiä ja lukutaidottomia. Fidel Castro vallankumoussisseineen halusi pois tästä tilanteesta, joten he yrittivät moneen otteeseen vallankumousta ja lopulta tässä onnistuivatkin. Castron ajatus oli siis saada paremmat olot vähäosaisille, joten maasta tuli vahvasti kommunistinen Castron päästessä valtaan. Maa joutui huonoon jamaan, kun Yhdysvallat julisti sille kauppasaarron, eikä myöhemmin Neuvostoliiton kanssa solmittu kauppasopimus toiminut tarpeeksi hyvin.
Kysymys kuuluu siis, toteutuiko vapautuksen teologia em. tilanteessa. Siinä mielessä kyllä, että vallankumoukselliset halusivat vähäosaisille parempia oloja ja sen olisivat voineet periaatteessa saavuttaakin ellei kommunismi olisi niin kyseenalainen keino. Sillä se harvoin toimii hyvin. Ja kenen etua Castro oikeastaan ajoi? Entä jos hän halusikin vain päästä diktaattorin valtikkaan kiinni, jotta hänelle itselleen koittaisi hyvät ajat? Muiden etujen ajaminen ja yhteiskunnan olojen parantaminen ovat niin epäitsekkäitä ajatuksia, että niitten varjolla voi tehdä mitä vain. Ihminenhän kuitenkin pohjimmiltaan ajattelee vain omaa etuaan ja koska lopputulos ei ollut kovin ruusuinen, pistää se miettimään teon motiiveja. Toisaalta, aina ei voi onnistua, ja huonoihin oloihinhan vaikutti moni tekijä.
Vapautuksen teologia ja sissisodankäynti
Sissisodankäynti voi edistää vapautuksen teologiaa, mutta se ei ole moraalisesti kovin oikea tapa, vaikka oikeutetun sodan ehdot täyttyisivätkin, kun ihmisiä kuitenkin tapetaan. Toisaalta yleensähän oikeutta yritetään edistää sodan ja väkivallankin keinoin eikä kumpikaan niistä ole paras tai edes hyvä tapa. Sissisodankäynti ei siis ole pahempaa, kuin muunkaanlainen sodankäynti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti