Seurausetiikan kannalata sissisodankäynti on hyväksyttävää sillä perusteella, että toisinajattelijat sotivat itse mielestään vääränlaista hallitusta vastaan eikä asialla olleet palkka-armeijan sotilaat, jotka olisivat vain pelinappuloita korkeamman päätösvallan johtamassa sodassa.
Kuuban tilanne seurasetiikan näkökulmasta on kaksipiippuinen: hyväksyttävyys riippuu siitä, olisiko vallankumousta edeltänyt korruptoitunut diktaattorihallinto ollut parempi ratkaisu Kuuban kansalaisille vaiko onko nykyisenkaltainen sosialistivaltio parempi. Oliko sissisodankäynnistä ihmishengin maksettu hinta oikeassa suhteessa nykyisen valtion positiivisiin seurauksiin?
Vallankumouksen aikaan vastarintaliikkeen aikeet ovat olleet seurausetiikan kannalta hyväksyttäviä; jos pienimuotoisella sissisodankäynnillä saadaan kumottua huono hallitus ja tilalle voidaan luoda jotakin, joka heidän mielestään olisi paras vaihtoehto kansalle, muutama ihmishenki on uhraamisen arvoinen-varsinkin, jos he ovat sissisotilaita jotka ovat itse valmiita kuolemaan ajatustensa puolesta. Vallankumouksella pyrittiin hyvään: poistamaan Batistan sortohallituksen ongelmat ja antamaan valta kansan toivomalle johtajalle. Kommunistisen Kuuban ajatus oli kaunis, mutta siitä on myöhemmin koitunut sellaisiakin onglemia, joita vastaan vallankumous alunperin tapahtui. Se, että Kuubassa on mielipidevankeja, kertoo jonkinlaisesta Castron hallituksen yksinvaltiudesta.
http://filosofia.fi/node/4049
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti