Hyve-etiikalla tarkoitetaan yhtä normatiivisen etiikan moraaliteoriaa: miten ihmisen tulisi toimia toimiakseen oikein tai hyvin. Hyve-etiikassa painottuvat henkilökohtaiset hyveet, joiden nähdään pohjautuvan yhteiseen ymmärrykseen (jaettu inhimillinen hyvä, esim. Jumalan tahto... kuka päättää?) hyvästä ja pahasta. Hyveet ovat luonteenpiirteitä, joita tulisi tavoitella onnellisuuden saavuttamiseksi - näin ollen ainoastaan hyveellinen ihminen voi olla onnellinen ja toteuttaa ihmisyyttä.
Ihmisen elämää tarkastellaan kokonaisuutena yksilön persoonallisuuden tasolta. Silti yhteisön merkitys korostuu kasvatuksessa - yhteisö takaa opastuksellaan hyveiden toteutumisen yksilön elämässä. Koska hyveellisyyttä kehitetään ja ylläpidetään sosiaalisesti, ovat teot tärkeämpiä, kuin varsinaiset seuraukset tai teon tarkoitus. Hyve-etiikka eroaa juuri merkittävimmin tässä velvollisuus- ja seurauseettisistä näkökulmista. Hyve-etiikassa ihminen on tekojensa summa. Esimerkiksi kirkossa käyminen voidaan nähdä hyveenä, vaikka tarkoitus olisi vaikkapa tutkia tapoja polttaa kirkko.
Hyve-etiikan hyveet pyrkivät luomaan ns. eettisen motivaation teoille - sille ei riitä muiden moraaliteorioiden järkeily, vaan painoarvo on omalla ymmärryksellä. Hyveet ja paheet toimivat siis vaikuttimina potkien ihmistä kohti oikeaa hyveellistä elämää - laskelmoinnilla tai järjen käytöllä ei ole tässä sijaa: teosta ei tule hyveellistä, vaikka se aiheuttaisi laskennallisesti enemmän hyvää kuin pahaa loppupeleissä. Jokainen ymmärtää, että esimerkiksi murha on aina murha - paha teko. Jos siis tavoitellaan ja harjoitetaan hyveitä, ollaan ainoalla oikealla tiellä kohti yksilön onnellisuutta - ja siinä samalla luodaan esikuva hyveellisestä elämästä muille vähemmän hyveellisille, jotta heidän motivaationsa pyrkiä samaan säilyisi.
ENTÄ SISSISOTA?
Sissisodankäynnillä tarkoitetaan pienten hajanaisten joukkojen taistelua”suurempaa vihollista” vastaan. Sissisota voi alkaa esimerkiksi kansan kapinasta valtiota ja sen palkka-armeijaa kohtaan. Che Guevara kirjoittaa kirjassaan La guerra de guerillas sissien kolmesta olennaisesta peruskäsityksestä sissisodassa, joita ovat:
1. Kansanliikkeen voimat voivat voittaa sodan armeijaa vastaan
2. Aina ei ole välttämätöntä, että olosuhteet vallankumoukselle ovat olemassa, kapinalliset voivat luoda tällaiset olosuhteet
3. Kehitysmaissa kuten Latinalaisessa Amerikassa sotilaallisten taistelujen painopiste on maaseudulla.
Sanalla sissi tarkoitetaan yhteiskunnallista uudistajaa, joka toimii aseistautuneena muuttaakseen yhteiskunnallisen järjestelmän, ja joka taistelee kansan riistäjiä ja sortajia vastaan. Sissisodankäynti eroaa tavallisesta sodankäynnistä siten, että se tapahtuu usein esim. syrjäisellä maaseudulla. Sissit tekevät yllätyshyökkäyksiä vastustajan sotilasosastojen kimppuun ja yrittävät sabotoida heidän hyökkäyksensä tuhoamalla tarvikevarastoja ja katkaisemalla maantiekuljetuksia sekä rautateitä. Sissien hyökkäyksiä on vaikea ennakoida, sillä ne tapahtuvat usein öisin ja siviiliasussa.
ENTÄ SISSISODANKÄYNTI + HYVE-ETIIKAN SUHTAUTUMINEN?
- Mikään ei oikeuta tappamista tai vaikkapa ryöstelyä ja sabotaasia tekona hyve-etiikan mukaan, ei vaikka seurauksena olisi vapaus tai muuta hyvää
- Sissisodankäynti ei toteuta hyve-etiikan kuvaa kukoistavasta hyveellisestä ja onnellisesta elämästä: sota on aina julmuus siitä kärsiville/osallistuville --> sodankäynti ei tuo onnellisuutta
- Yhteiskunnalla/yhteisöllä tulisi olla alunperinkin vastuu, mitä se kansalaisistaan tekee --> kapinat eivät olisi hyve-etiikan mukaan mahdollisia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti