YK-joukkojen toiminta kansainvälisen rauhan puolustamisessa palkittiin vuonna 1988 Nobelin rauhanpalkinnolla.
Oikeutetulle sodankäynnille on olemassa ehdot, mutta mikä tai kuka määrittää oikeutetun rauhanrakentamisen? Oliko Kuuban vallankumouksen tarkoitus saada aikaiseksi rauha vai sota?
Sissisotaa voidaan pitää oikeutettuna, kun hallitus on epävakaa, korruptoitunut ja väkivaltainen, niin kuin Kuuban vallankumouksen aikoihin. Ei ole uutta, että sotia perustellaan hyvillä tarkoitusperillä. Kuubassa tarkoituksena oli saada paremmat olosuhteet koko maahan. Mutta millä keinoin? Kykeneekö kukaan koskaan perustelemaan keinoja ja siviiliuhreja oikeutetuiksi? Kaikki keinot, joita sissit käyttivät, eivät lukeudu ainakaan meidän silmissämme oikeutetuiksi. Sissisota on kuitenkin sota, ja se mitä vastustajille ja – kuten kaikissa sodissa aina – siviileille tehdään (kidutetaan, tapetaan, viedään elinkeinot jne.), ei ainakaan nykypäivänä vaikuta oikeutetulta. Tavoitteena saada rauha, johon täytyy käyttää sodan keinoja. Tämäkö oikeutettua rauhanrakentamista?
Oikeutetun sodan perusteisiin kuuluu onnistumisen periaate. Sissisodassa sisseillä on varmasti vahva tahto voittaa, mutta todennäköisyys saattaa olla todella pieni. Voisi ajatella sen olevan täyttä itsemurhaa lähteä käymään sotaa, jonka tietää häviävänsä. Mutta tässä sissisodassa oli molemmilla osapuolilla hyvin vahva uskomus omaan voittoonsa. Tämä uskomus on ehkäpä yksi niistä voimista, joka yleensäkin pitää sotia yllä: kukaan ei usko häviävänsä. Aivan kuin sodan voisi oikeuttaa uskollaan voittoon.
Rauhanrakentaminen tehdään monissa maissa YK:n rauhanturvaajien avuin, ja heilläkin on suuret resurssit ja aseet käytössä. Vaikka YK on valtavan byrokraattinen ja hidas elin, toimii se kuitenkin suurella auktoriteetilla rauhanturvaamis-kysymyksissä. Mutta jos katsoo esimerkiksi uutisista kuinka YK:n joukkoja on jossain alueella, ei se näytä rauhanrakentamiselta vaan enemminkin sodankäynniltä. Totta kai jokaisen täytyy suojella itseään, mutta nykypäivän rauhanrakentaminen on jo liian lähellä sodankäyntiä. YK:n joukkojen ei pitäisi lähteä kriisialueille jatkamaan sotaa ja sekasortoa, vaan pysäyttämään se. Siihen heillä on YK:n ja sen jäsenvaltioiden lupa käyttää voimaa ja väkivaltaa, joten vaikka rauhanturvaajien toimet lähentelevät sotatoimia, niitä ei kukaan kyseenalaista. YK:n joukot saavat suurimmat konfliktit torjuttua, mutta eivät välttämättä saa aikaan pysyvää rauhaa.
” Se, mitä emme myöskään saa unohtaa on, että sodat ja konfliktit eivät koskaan ole sattumalta. Niitä edeltää aina huolellinen suunnittelu, ne ovat tarkoitushakuisia prosesseja ja päätöksen aloittaa sota tekee aina ihminen tai ihmisryhmä.”
Oikeastaan siis oikeutettu rauhanrakentaminen on verrattavissa oikeutettuun sodankäyntiin.
”Il n’y a pas de paix sans justice. Il n’y a pas de justice sans pardon (Ei ole olemassa rauhaa ilman oikeutta eikä oikeutta ilman anteeksiantoa)”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti