Sissisodankäynti utilitarismin näkökulmasta

Utilitarismi eli seurausetiikka on moraalinen toimintaohje joka korostaa toiminnan seurauksia. Toiminta on hyväksyttävää, jos sen seurauksena mahdollisimman suurelle joukolle koituu mahdollisimman paljon hyvää. Esim. jos sillä, että tapat viattoman henkilön X, voit pelastaa kymmenen muuta viatonta, katsotaan henkilö X:n murhaaminen oikeutetuksi.

Seurausetiikan kannalata sissisodankäynti on hyväksyttävää sillä perusteella, että toisinajattelijat sotivat itse mielestään vääränlaista hallitusta vastaan eikä asialla olleet palkka-armeijan sotilaat, jotka olisivat vain pelinappuloita korkeamman päätösvallan johtamassa sodassa.

Kuuban tilanne seurasetiikan näkökulmasta on kaksipiippuinen: hyväksyttävyys riippuu siitä, olisiko vallankumousta edeltänyt korruptoitunut diktaattorihallinto ollut parempi ratkaisu Kuuban kansalaisille vaiko onko nykyisenkaltainen sosialistivaltio parempi. Oliko sissisodankäynnistä ihmishengin maksettu hinta oikeassa suhteessa nykyisen valtion positiivisiin seurauksiin?

Vallankumouksen aikaan vastarintaliikkeen aikeet ovat olleet seurausetiikan kannalta hyväksyttäviä; jos pienimuotoisella sissisodankäynnillä saadaan kumottua huono hallitus ja tilalle voidaan luoda jotakin, joka heidän mielestään olisi paras vaihtoehto kansalle, muutama ihmishenki on uhraamisen arvoinen-varsinkin, jos he ovat sissisotilaita jotka ovat itse valmiita kuolemaan ajatustensa puolesta. Vallankumouksella pyrittiin hyvään: poistamaan Batistan sortohallituksen ongelmat ja antamaan valta kansan toivomalle johtajalle. Kommunistisen Kuuban ajatus oli kaunis, mutta siitä on myöhemmin koitunut sellaisiakin onglemia, joita vastaan vallankumous alunperin tapahtui. Se, että Kuubassa on mielipidevankeja, kertoo jonkinlaisesta Castron hallituksen yksinvaltiudesta.

http://filosofia.fi/node/4049

Vapautuksen teologia ja sissisodankäynti

Mitä on vapautuksen teologia?

Vapautuksen teologia on 1960-luvulla syntynyt vahvimmin Latinalaisessa-Amerikassa esiintyvä teologian suuntaus. Se korostaa ihmisoikeuksia ja pyrkii köyhien ja hyljeksittyjen kansojen elämäntilan parantamiseen, niin yhteiskunnallisesti kuin taloudellisenkin vapautensa osalta, tavoitteena antaa köyhille mahdollisus ihmisarvoiseen elämään. Lähtökohtana on asettaa nämä "halveksittavassa" osassa elävät etusijalle kaikessa kirkon elämässä.

Nämä aatteet kuitenkin saivat aikaan taistelun yhteiskunnallisten rakenteiden muuttamiseksi. Yhteiskunnan rakenne tulisi poliittiselta asenteeltaan olla oikeudenmukainen ja Jumalan sanan myötäinen. Myös kirkon tulisi myöntää osallisuutensa epäoikeudenmukaisten yhteiskuntarakenteiden ylläpitoon ja kriittisen tietoisuuden kautta vapautuksen teologia pyrkii rakentamaan uutta teologiaa. Muutoksen tulee tapahtua ruohonjuuritasolta.

Kuuban vallankumous: toteutuvatko vapautuksen teologian aatteet?

Suurella osalla Kuubassa asuvista ihmisistä oli todella huonot oltavat Fulgencio Batistan hallitessa (1933-59), sillä hallitus oli hyvin korruptoitunut ja itse Batista julma ja turmeltunut hallitsija. Ihmisten asema oli hyvin eriarvoinen; maassa oli miljonäärejä, mutta myös moninkertainen määrä köyhiä ja lukutaidottomia. Fidel Castro vallankumoussisseineen halusi pois tästä tilanteesta, joten he yrittivät moneen otteeseen vallankumousta ja lopulta tässä onnistuivatkin. Castron ajatus oli siis saada paremmat olot vähäosaisille, joten maasta tuli vahvasti kommunistinen Castron päästessä valtaan. Maa joutui huonoon jamaan, kun Yhdysvallat julisti sille kauppasaarron, eikä myöhemmin Neuvostoliiton kanssa solmittu kauppasopimus toiminut tarpeeksi hyvin.

Kysymys kuuluu siis, toteutuiko vapautuksen teologia em. tilanteessa. Siinä mielessä kyllä, että vallankumoukselliset halusivat vähäosaisille parempia oloja ja sen olisivat voineet periaatteessa saavuttaakin ellei kommunismi olisi niin kyseenalainen keino. Sillä se harvoin toimii hyvin. Ja kenen etua Castro oikeastaan ajoi? Entä jos hän halusikin vain päästä diktaattorin valtikkaan kiinni, jotta hänelle itselleen koittaisi hyvät ajat? Muiden etujen ajaminen ja yhteiskunnan olojen parantaminen ovat niin epäitsekkäitä ajatuksia, että niitten varjolla voi tehdä mitä vain. Ihminenhän kuitenkin pohjimmiltaan ajattelee vain omaa etuaan ja koska lopputulos ei ollut kovin ruusuinen, pistää se miettimään teon motiiveja. Toisaalta, aina ei voi onnistua, ja huonoihin oloihinhan vaikutti moni tekijä.

Vapautuksen teologia ja sissisodankäynti

Sissisodankäynti voi edistää vapautuksen teologiaa, mutta se ei ole moraalisesti kovin oikea tapa, vaikka oikeutetun sodan ehdot täyttyisivätkin, kun ihmisiä kuitenkin tapetaan. Toisaalta yleensähän oikeutta yritetään edistää sodan ja väkivallankin keinoin eikä kumpikaan niistä ole paras tai edes hyvä tapa. Sissisodankäynti ei siis ole pahempaa, kuin muunkaanlainen sodankäynti.

Kristillinen etiikka ja sissisodankäynti

Viime sunnuntaiaamuna Hesaria selaillessani luin uutisen liittyen Afganistanin sotaan. Täällä Suomessa sota tuntuu kovin kaukaiselta ja abstraktilta asialta, ja siksi sodan etiikasta ei täällä juurikaan puhuta. Viime aikoina on tapetilla ollut Afganistanin tilanteen lisäksi homoseksuaalisuus ja kirkon kanta siihen. Tulin miettineeksi, mikä on kristillinen kanta sotaan ja erityisesti sotimisen oikeuttamiseen?

Kristinuskon mukaan tappaminen on väärin. Tästä kannasta ei ole epäselvyyksiä, kuuluuhan viides käskykin "Älä tapa". Kun sotaa tarkastellaan kristillisen etiikan näkökannalta, seuraa joko se, että sota on aina väärin (pasifismi) tai että sota on sallittu tietyin rajoituksin (oikeutettu sota/pyhä sota).


Oikeutettu/pyhä sota on jo käsitteenä varsin ongelmallinen, sillä on erittäin vaikeaa ja moraalisesti jopa arveluttavaa määritellä tilanne, jolloin sota, toisin sanoen ihmisen tappaminen, on oikeutettua. Yleensä sodan tulee täyttää seuraavat kriteerit, jotta sitä voi kutsua oikeutetuksi sodaksi:


1. Sodalle tulee olla selkeä syy
2. Sodalla tulee olla oikea tarkoitus
3. Sodan tulee olla viimeinen keino
4. Sodan tulee olla julkisen auktoriteetin julkistama
5. Sodan päämäärän tulee olla saavutettavissa
6. Sodassa tulee ottaa huomioon suhteellisuuden periaate


Kun tarkastellaan näitä kriteerejä, erityisesti kohtaa neljä, on sissisodankäyntiä vaikea luokitella oikeutetuksi sodaksi kristillisen etiikan näkökulmasta. Varsinkin jos sissien voittaminen näyttää toivottomalta, ei kristillisen etiikan mukaan tule ryhtyä sotaan. 


Kun pohditaan kristillistä suhtautumista sotaan, nostetaan lähes aina esille viides käsky: älä tapa. Käsky on varsin yksiselitteinen, mutta saattaa joissain tilanteissa olla ristiriitainen rakkauden kaksoiskäskyn kanssa: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."(Matt. 22:34–40). Kun (sissi)sodan voi katsoa esimerkiksi luovan sodan toiselle ja/omalle osapuolelle paremmat mahdollisuudet hyvään elämään, voisi sen katsoa noudattavan rakkauden kaksoiskäskyä, mutta toisaalta rikkovan käskyä "älä tapa". Tässä joudutaankin pohtimaan kumpi sitoo kristittyä enemmän: kymmenen käskyä vai Jeesuksen opetuksia? 

Päätöksien tekeminen ja valitseminen on vaikeaa, kuten aina suurissa eettisissä kysymyksissä. Yleiset kriteerit, joiden mukaan sota on oikeutettu, eivät nekään aina ole päteviä ja ovat usein tulkinnanvaraisia. Esimerkkinä kohta "1. Sodalla tulee olla selkeä syy" - mikä on selkä syy missäkin tilanteessa ja kuka sen määrittelee? olisiko sittenkin parempi vain pysyä selkeästi pasifismin linjalla?

Vastauksen kysymykseen tietää varmasti jokainen - tottakai pitäisi.Maailmassa olisi niin paljon vähemmän vääryyttä ja kärsimystä, kun noudattaisimme kaikki tarkkaan viidettä käskyä ja maailmassa ei olisi sotia. Täydellinen pasifismi on kuitenkin täysin epärealistinen ajatus, sillä pohjimmiltaan ihminen on syntinen, ja jo Aatamin ja Eevan ajoista lähtien maailmassa on ollut sota hyvän ja pahan välillä. Koska täydellinen pasifismi on käytännössä mahdotonta, tulemme väistämättä tilanteeseen, jossa joudutaan priorisoimaan pohtimaan kristinuskon perusarvoja. 

Ratkaisua tähän dilemmaan ei varmasti ihan lähiaikoina saada. Kristillisen etiikan peruskohdat ovat tiedossa, mutta niiden soveltaminen sodankäyntiin, se on asia erikseen.


P.S. Laaja tutkimus kertoo, että Jeesuskaan ei tosiasiassa ollut pasifisti. Onneksi meillä on sentään Kaija Koo! http://www.youtube.com/watch?v=h4VPPgdyo_I

Geneven sopimus (ja oikeutetun sodankäynninteoria) sissisodan aikana

Geneven sopimukseen kuuluu säännöksiä koskien sodankäyntiä. Kaikki maailman valtiot ovat sitoutuneet noudattamaan näitä sopimuksia. Sissisodankäynti on kuitenkin monelta osalta ristiriidassa sekä oikeutetun sodankäynninteorian että Geneven sopimuksen kanssa.

Geneven sopimuksen kohdat koskien siviilien suojelua sekä rajan vetämistä taistelijoiden ja ei-taistelijoiden välille, eivät välttämättä toteudu sissisodan luonteen takia. Usein pieninä, hajanaisinakin ryhminä suurempaa valtaa (armeija) vastaan taistelevat sissit tarvitsevat asukkaiden ja kansalaisten tukea ja huoltoa. Sissisotilaat käyttävätkin maastontuntemustaan sekä siiviileiksi tekeytymistä valtteinaan yllätyshyökkäyksissä. Näin esimerkiksi tavallisissa kylissä käydyt sodat nostavat siviiliuhrien lukumäärää.

Geneven sopimukseen merkitty lääkintätoimen suojelukaan ei toteudu sissisodankäynnin taktiikan vuoksi. Sissisotilaat pyrkivät kuluttamaan vastustajaansa iskemällä tämän huoltoreitteihin. Näin vastapuoli joutuu vapauttamaan resursseja rintamalta suojellakseen selustaansa.

Yksi oikeutetun sodankäynninteorian kohdista on onnistumisen todennäköisyys. Kuitenkin sissisotilailla on luvullisesti alivoima vastustajaansa nähden ja jos tämä nähdään häviämisen todennäköisyyttä lisäävänä, voidaan ajatella tältä kohdin sissisodan olevan epäoikeutettu. Usein kuitenkin sissisotaa käydään jonkin aatteen pohjalta, jolloin pyritään laajentamaan sotaa tai aikaansaamaan kansanousu.

Ongelmia syntyy nimen omaan tästäkin syystä, sillä sissisotilaat eivät välttämättä ajattele käyvänsä varsinaista sotaa, vaan vain puolustavansa omaa aatettaan haluten palauttaa järjestyksen, joka on heidän mielestään oikein. Vaikka Geneven sopimuksen yksi pääpiirre on vältää turha väkivalta, ei tätä ole toteutettu Kuuban sisällissodan aikana.

Oikeastaan sissisotaa ei voida pitää oikeutettuna sotana, sillä sota-aikana on tapahtunut valtaisa määrä törkeiksi luokiteltuja sotarikoksia, esim. taistelukyvytöntä vihollista vastaan hyökkääminen sekä kaikki aiemmin mainitut rikkeet.

Sissisodankäynnissä "soditaan" koko ajan vastaan, myös Geneven sopimuksen asettamia sopimuksia. Tällöin sota ei ole oikeutettua. Herää kysymys olisiko sotia ollenkaan,jos oltaisi käyty kaikki vaaditut keinot läpi, ilman ratkaisua konfliktiin, jolloin sotaan voisi ryhtyä oikeutetusti. Tämän jälkeen pitäisi vielä noudattaa kaikkia Geneven sopimuksen säädöksiä tinkimättömästi. Käytännössä näin ei ole ollut, joten sotaa ei ole käyty oikeutetusti.

Oikeutettu rauhanrakentaminen ja sissisodankäynti

YK-joukkojen toiminta kansainvälisen rauhan puolustamisessa palkittiin vuonna 1988 Nobelin rauhanpalkinnolla.

Oikeutetulle sodankäynnille on olemassa ehdot, mutta mikä tai kuka määrittää oikeutetun rauhanrakentamisen? Oliko Kuuban vallankumouksen tarkoitus saada aikaiseksi rauha vai sota?

Sissisotaa voidaan pitää oikeutettuna, kun hallitus on epävakaa, korruptoitunut ja väkivaltainen, niin kuin Kuuban vallankumouksen aikoihin. Ei ole uutta, että sotia perustellaan hyvillä tarkoitusperillä. Kuubassa tarkoituksena oli saada paremmat olosuhteet koko maahan. Mutta millä keinoin? Kykeneekö kukaan koskaan perustelemaan keinoja ja siviiliuhreja oikeutetuiksi? Kaikki keinot, joita sissit käyttivät, eivät lukeudu ainakaan meidän silmissämme oikeutetuiksi. Sissisota on kuitenkin sota, ja se mitä vastustajille ja – kuten kaikissa sodissa aina – siviileille tehdään (kidutetaan, tapetaan, viedään elinkeinot jne.), ei ainakaan nykypäivänä vaikuta oikeutetulta. Tavoitteena saada rauha, johon täytyy käyttää sodan keinoja. Tämäkö oikeutettua rauhanrakentamista?

Oikeutetun sodan perusteisiin kuuluu onnistumisen periaate. Sissisodassa sisseillä on varmasti vahva tahto voittaa, mutta todennäköisyys saattaa olla todella pieni. Voisi ajatella sen olevan täyttä itsemurhaa lähteä käymään sotaa, jonka tietää häviävänsä. Mutta tässä sissisodassa oli molemmilla osapuolilla hyvin vahva uskomus omaan voittoonsa. Tämä uskomus on ehkäpä yksi niistä voimista, joka yleensäkin pitää sotia yllä: kukaan ei usko häviävänsä. Aivan kuin sodan voisi oikeuttaa uskollaan voittoon.

Rauhanrakentaminen tehdään monissa maissa YK:n rauhanturvaajien avuin, ja heilläkin on suuret resurssit ja aseet käytössä. Vaikka YK on valtavan byrokraattinen ja hidas elin, toimii se kuitenkin suurella auktoriteetilla rauhanturvaamis-kysymyksissä. Mutta jos katsoo esimerkiksi uutisista kuinka YK:n joukkoja on jossain alueella, ei se näytä rauhanrakentamiselta vaan enemminkin sodankäynniltä. Totta kai jokaisen täytyy suojella itseään, mutta nykypäivän rauhanrakentaminen on jo liian lähellä sodankäyntiä. YK:n joukkojen ei pitäisi lähteä kriisialueille jatkamaan sotaa ja sekasortoa, vaan pysäyttämään se. Siihen heillä on YK:n ja sen jäsenvaltioiden lupa käyttää voimaa ja väkivaltaa, joten vaikka rauhanturvaajien toimet lähentelevät sotatoimia, niitä ei kukaan kyseenalaista. YK:n joukot saavat suurimmat konfliktit torjuttua, mutta eivät välttämättä saa aikaan pysyvää rauhaa.

” Se, mitä emme myöskään saa unohtaa on, että sodat ja konfliktit eivät koskaan ole sattumalta. Niitä edeltää aina huolellinen suunnittelu, ne ovat tarkoitushakuisia prosesseja ja päätöksen aloittaa sota tekee aina ihminen tai ihmisryhmä.”

Oikeastaan siis oikeutettu rauhanrakentaminen on verrattavissa oikeutettuun sodankäyntiin.

”Il n’y a pas de paix sans justice. Il n’y a pas de justice sans pardon (Ei ole olemassa rauhaa ilman oikeutta eikä oikeutta ilman anteeksiantoa)”

Deontological ethics in Guerrilla warfare

What is deontological ethics?

Deontological ethics or deontology is an approach to ethics that judges the morality of an action based on the action's adherence to a rule or rules. Deontologists look at rules and duties. Deontological ethics is contrasted with consequentialist or teleological ethical theories, according to which the rightness of an action is determined by its consequences. However, there is a difference between deontological ethics and moral absolutism.
What is guerrilla warfare?

 Guerrilla warfare is war where civilians are armed. Then the enemy won’t know, who is enemy and who is just a normal person.
How is deontological ethics seen in guerrilla warfare?

 So the deontological ethics thinks that guerrilla warfare is justified because irregulars are mainly protecting their country.

Sissisota hyve-etiikan näkökulmasta

MITÄ ON HYVE-ETIIKKA?


Hyve-etiikalla tarkoitetaan yhtä normatiivisen etiikan moraaliteoriaa: miten ihmisen tulisi toimia toimiakseen oikein tai hyvin. Hyve-etiikassa painottuvat henkilökohtaiset hyveet, joiden nähdään pohjautuvan yhteiseen ymmärrykseen (jaettu inhimillinen hyvä, esim. Jumalan tahto... kuka päättää?) hyvästä ja pahasta. Hyveet ovat luonteenpiirteitä, joita tulisi tavoitella onnellisuuden saavuttamiseksi - näin ollen ainoastaan hyveellinen ihminen voi olla onnellinen ja toteuttaa ihmisyyttä.


Ihmisen elämää tarkastellaan kokonaisuutena yksilön persoonallisuuden tasolta. Silti yhteisön merkitys korostuu kasvatuksessa - yhteisö takaa opastuksellaan hyveiden toteutumisen yksilön elämässä. Koska hyveellisyyttä kehitetään ja ylläpidetään sosiaalisesti, ovat teot tärkeämpiä, kuin varsinaiset seuraukset tai teon tarkoitus. Hyve-etiikka eroaa juuri merkittävimmin tässä velvollisuus- ja seurauseettisistä näkökulmista. Hyve-etiikassa ihminen on tekojensa summa. Esimerkiksi kirkossa käyminen voidaan nähdä hyveenä, vaikka tarkoitus olisi vaikkapa tutkia tapoja polttaa kirkko.


Hyve-etiikan hyveet pyrkivät luomaan ns. eettisen motivaation teoille - sille ei riitä muiden moraaliteorioiden järkeily, vaan painoarvo on omalla ymmärryksellä. Hyveet ja paheet toimivat siis vaikuttimina potkien ihmistä kohti oikeaa hyveellistä elämää - laskelmoinnilla tai järjen käytöllä ei ole tässä sijaa: teosta ei tule hyveellistä, vaikka se aiheuttaisi laskennallisesti enemmän hyvää kuin pahaa loppupeleissä. Jokainen ymmärtää, että esimerkiksi murha on aina murha - paha teko. Jos siis tavoitellaan ja harjoitetaan hyveitä, ollaan ainoalla oikealla tiellä kohti yksilön onnellisuutta - ja siinä samalla luodaan esikuva hyveellisestä elämästä muille vähemmän hyveellisille, jotta heidän motivaationsa pyrkiä samaan säilyisi.


ENTÄ SISSISOTA?

Sissisodankäynnillä tarkoitetaan pienten hajanaisten joukkojen taistelua”suurempaa vihollista” vastaan.  Sissisota voi alkaa esimerkiksi kansan kapinasta valtiota ja sen palkka-armeijaa kohtaan. Che Guevara kirjoittaa kirjassaan La guerra de guerillas sissien kolmesta olennaisesta peruskäsityksestä sissisodassa, joita ovat: 

1. Kansanliikkeen voimat voivat voittaa sodan armeijaa vastaan

2. Aina ei ole välttämätöntä, että olosuhteet vallankumoukselle ovat olemassa, kapinalliset voivat luoda tällaiset olosuhteet

3. Kehitysmaissa kuten Latinalaisessa Amerikassa sotilaallisten taistelujen painopiste on maaseudulla. 

Sanalla sissi tarkoitetaan yhteiskunnallista uudistajaa, joka toimii aseistautuneena muuttaakseen yhteiskunnallisen järjestelmän, ja joka taistelee kansan riistäjiä ja sortajia vastaan. Sissisodankäynti eroaa tavallisesta sodankäynnistä siten, että se tapahtuu usein esim. syrjäisellä maaseudulla. Sissit tekevät yllätyshyökkäyksiä vastustajan sotilasosastojen kimppuun ja yrittävät sabotoida heidän hyökkäyksensä tuhoamalla tarvikevarastoja ja katkaisemalla maantiekuljetuksia sekä rautateitä. Sissien hyökkäyksiä on vaikea ennakoida, sillä ne tapahtuvat usein öisin ja siviiliasussa.

ENTÄ SISSISODANKÄYNTI + HYVE-ETIIKAN SUHTAUTUMINEN?

- Mikään ei oikeuta tappamista tai vaikkapa ryöstelyä ja sabotaasia tekona hyve-etiikan mukaan, ei vaikka seurauksena olisi vapaus tai muuta hyvää

- Sissisodankäynti ei toteuta hyve-etiikan kuvaa kukoistavasta hyveellisestä ja onnellisesta elämästä: sota on aina julmuus siitä kärsiville/osallistuville --> sodankäynti ei tuo onnellisuutta

- Yhteiskunnalla/yhteisöllä tulisi olla alunperinkin vastuu, mitä se kansalaisistaan tekee --> kapinat eivät olisi hyve-etiikan mukaan mahdollisia

Sissisotaa suunnittelevalle ja oikeutta pohtivalle

Muistutuksena tunnilta:

Perusteet oikeutettuun sotaan

1) Oikeutettu peruste

2) Oikea tarkoitus

3) Oikea auktoriteetti ja julkistaminen

4) Sodan on oltava viimeinen keino

5) Onnistumisen todennäköisyys

6) Suhteellisuuden periaate

Sissisodankäyntiä voidaan pitää oikeutettuna mikäli oikeutetun sodan ehdot toteutuvat. Sissisota on pienen joukon tai yhteisön vastaisku, yleensä oman valtion hallintoa vastaan, johon syynä on tavallisesti valtiossa sillä hetkellä toimivan poliittisen vallan vastustus. Esimerkiksi Kuuban tilanne sen vallankumouksen tienoilla vastaa tätä. Harvemmin kaikki perusteet kuitenkaan toteutuvat. Tarkoituksethan vaihtelevat aina riippuen osapuolesta ja pienen ryhmän toimeenpanema vastaisku tuskin on viimeinen keino, sillä hyökkäykseen on helpompi lähteä kuin vaikka neuvottelemaan tai sovittelemaan erimielisyyksiä. Lisäksi suhteellisuutta ja onnistumisen todennäköisyyden kriteerejä vastaan taistelee sissiryhmien koko verrattuna valtioiden hallintoihin ja armeijoihin, jotka toimivat hallinnon vallan alla. Kuka määrittää sopivan, suhteellisen määrän uhriluvuille?

Voidaanko siis käsitettä ”oikeutettu sota” pitää todenmukaisena? Tarkemmin ajateltuna käsite on kehitetty  kohottamaan kansalaisten ja päättäjien omaatuntoa sotaan ryhdyttäessä. Kauniilla kriteereillä voidaan hyväksyä ja selittää kaikenlaiset teot ja valinnat. Aukkokohdat on helppo sivuuttaa ja oman moraalitajun vääntelehtiminen päätöksen edessä ohittaa tyytyväisenä.  Carl von Clausewitz kirjoittaa teoksessaan Sodasta ja sodankäynnistä  (Vom Kriege, 1832), että sota on politiikan jatkamista toisin keinoin. Samat ristiriidat ja keskustelut siirretään vain pöytien ääristä sotatantereille. Tätä pohtiessa saa helposti kumottua oikeutetun sodankäynnin perusteet myös sissisodan osalta.

Varmuuden vuoksi ja edellisestä huolimatta tämä malliksi teille tulevaisuuden varalle: http://www.youtube.com/watch?v=xdU8_AWJ1b8

Ja oikean fiiliksen takaamiseksi taistojen tiellä hiukkasen Katzenjammeria:

http://www.youtube.com/watch?v=aswXKmV0wDo

jälkihuomautus

Lisäsin tunnilla käytetyt powerpointit "kallionetiikkaa@gmail.com" sivustolle. Tiedätte salasanan. Kirjautukaa sisälle gmailiin ja klikatkaa vasemmassa yläreunassa olevaa otsaketta "dokumentit" niin pääsette osioon, josta löydätte diat. Tulen lisäämään muutkin esitykseni kurssin ajalta sinne.

Tunnin lopussa yritin nopeasti suomentaa Che Guevaran ajatuksia sissisodankäynnistä. Ette varmaankaan ymmärtäneet siitä juuri mitään, joten jos siltä tuntuu, niin voitte tsekata seuraavan sivuston, joka valottaa Chen ajatuksia pidemmälle ja määrittelee myös sissisodankäyntiä käsitteenä.

Che ja sissisodankäynti (Toim. huom. varokaa poliittisesti värittynyttä kerrontaa ;)

Työniloa ja nähdään puolentoista viikon päästä!

Tehtävän ohjeistus: Sissisodankäynti

Che Guevara Santa Claran taistelun jälkeen

Sissisodan oikeutus -näkemyksiä Kuuban vallankumoukseen

Tehtävän tarkoituksena on kerrata kurssin etiikanosion käsitteistöä ja samalla opetella soveltamaan sitä yhteiskunnallisten ilmiöiden tarkastelussa. Jokaisen ryhmän tulee lukea aluksi Wikipedian artikkeli  Kuuban vallankumouksesta (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuuban_vallankumous) ja tämän jälkeen pohta oppituntien ja annettujen linkkivinkkien avulla ryhmällä osoitettua kysymystä.

Tehkää mielenkiintoinen blogikirjoitus: Käyttäkää linkkejä, kuvia, videota jne, kunhan ne vain liittyvät aiheeseen. Tarkoituksena on, että sivusto jää nettiin, niin että voitte lukea toistenne tuotoksia esim. kertauksena tenttiä varten. Tästä samaisesta syystä kirjoittakaa kuitenkin myös nimettömästi. Tuotostenne pitää olla luettavissa 16.11.2010, jotta voimme sen jälkeen käsitellä niitä yhteisesti.






Aiheet ja kysymykset:

Ryhmä 1: seurausetiikka (utilitarismi) ja sissisodankäynti
http://www.bbc.co.uk/ethics/introduction/consequentialism_1.shtml
http://www.npr.org/templates/story/story.php?storyId=98943856

Ryhmä 2: hyve-etiikka ja sissisodankäynti
http://www.bbc.co.uk/ethics/introduction/virtue.shtml

Ryhmä 3: Velvollisuusetiikan näkökulma sissisodankäyntiin
http://www.bbc.co.uk/ethics/introduction/duty_1.shtml

Ryhmä 4: Oikeutetun sodan teoria: mitkä ovat tarvittavat ehdot oikeutettuun sissisodankäyntiin ryhtymiseen?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jus_ad_bellum

Ryhmä 5: Geneven sopimus (ja oikeutetun sodankäynnin teoria) sissisodan aikana
http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1980/19800082/19800082_2
Soveltavin osin artiklat 35-52 ja 57-58.

Ryhmä 6: Oikeutettu rauhanrakentaminen ja sissisodankäynti
http://en.wikipedia.org/wiki/Jus_post_bellum 
http://www.minedu.fi/etusivu/arkisto/2010/0402/globaali_vastuu.html

Ryhmä 7: Kristillinen etiikka ja sissisodankäynti
http://www.christiananswers.net/q-faith/fc-warperspectives.html

Ryhmä 8: Vapautuksen teologia ja sissisodankäynti
http://www.toinenmeksiko.org/node/51

Ryhmä 9: Mediaetiikka ja sota
http://www.americanthinker.com/2006/08/how_the_media_enable_terrorism.html